Tänään saan elää vapaana läheisriippuvuudesta. Ennen Minnesota-hoitoa olin uupunut. Riittämättömyyden tunne patisti tekemään yli omien voimavarojen. Huolehdin ja murehdin toisten asioista, mutta en tiennyt mitä minä itse haluan.

Nyt saan työssäni auttaa muita löytämään tien ulos riippuvuuden vankilasta. Minun tehtäväni on toimia peilinä läheishoidossa sekä läheisviikonlopuissa ja auttaa siten riippuvaisten läheisiä näkemään kuinka riippuvuudet ovat vaikuttaneet heihin.

Johdan Maivitan toimintaa ja kehitän sitä yhdessä henkilökunnan kanssa.

Minnesota-mallinen päihdehoito, juuri täällä Maivitassa mullisti elämäni vuonna 2019 - ja mitä parhaimmalla tavalla. Minusta tuntui, että sain elämäni takaisin. Olin päihderiippuvainen monta vuotta ja vähitellen elämästäni katosivat elämänilo ja värit. Tajusin, että asioiden on pakko muuttua. Aloitettuani päihdekuntoutuksen muutos oli ihmeellinen: koko ajatusmaailmani tervehtyi ja tunsin, että olen jälleen vapaa. Aloin opiskella sosiaalialaa ja sain rakennettua uudelleen läheiset suhteet perheeseeni.

Tänään olen kiitollinen siitä, että saan olla raitis ja tehdä unelmieni työtä auttaen riippuvuussairauden kanssa kamppailevia ihmisiä.

Kulissit olivat elämässäni aina huolella rakennettuja – mitä pahemmaksi oma sisäinen olotilani kasvoi, sitä tiukemmin pidin kiinni ulkoisesta näennäisestä hallinnasta. Olinhan Erikoismies.

Oma päihderiippuvuuteni toi minut lopulta Minnesota-malliseen hoitoon, joka on minulle erityisen merkityksellinen sen toipumiskeskeisen lähestymistavan ansiosta. Se antoi avaimet vapauteen ja muutokseen.

Vuosien mittaan olen saanut työskennellä erilaisten päihdehoitolaitosten ja hoitomallien parissa, mikä on entisestään syventänyt arvostustani juuri Minnesota-hoitoa kohtaan.
Tänään saan olla mukana auttamassa muita kohti toipumista ja parempaa elämänlaatua – kohti vapautta, jonka itse löysin.

Läheisriippuvuuteni ilmeni toisten liiallisena kannatteluna, suorittamisena yli omien voimavarojen sekä omien terveiden rajojen puuttumisena. Elämän varrella se johti paitsi satuttaviin parisuhteisiin, myös toistuviin uupumuksiin työelämässä.

Omaa toipumismatkaa olen tehnyt jo parikymmentä vuotta. Olen oppinut tunnistamaan ja arvostamaan omia tarpeitani ja rajojani sekä kokemaan riittävyyttä. Se on tuonut arkeen tasapainoa, rentoutta ja elämäniloa. Maivitan läheishoito auttoi myös jäsentelemään kokemuksiani uudella tavalla ja sain lisää ymmärrystä läheisriippuvuuteni syistä ja seurauksista. Työssäni nautin kiireettömistä kohtaamisista ja siitä, että saan auttaa myös muita matkalla kohti oman näköistä, merkityksellistä elämää.

Vuosien ajan yritin ihan kaikkea, että pääsisin irti viinasta. Olo oli niin hirveä, että halusin vain kuolla. Eräänä torstaina googletin "alkoholismin hoito". Löysin Minnesota-hoidon ja luin sairauskäsitteestä. Matkalla ajattelin, että hoidossa minulle opetetaan kuinka kestäisin kauheita olotilojani. Perillä hoidossa ymmärsin miten puutteellinen minun todellisuudentajuni oli, ja että kauheat olotilat häipyvät raittiuden myötä.

Lapsilleni olen tänäänkin kiitollinen siitä, että he läheisviikonlopussa kertoivat minulle miltä heistä minun juomiseni oli tuntunut. Niitä tunteita en enää halua aiheuttaa heille. Matka itseni luokse jatkuu vieläkin. Tarvittaessa olen apuna hoitolaitoksen arjessa.