Tänään saan elää vapaana läheisriippuvuudesta. Ennen Minnesota-mallista hoitoa olin uupunut. Riittämättömyyden tunne patisti tekemään yli omien voimavarojen. Huolehdin ja murehdin toisten asioista, mutta en tiennyt mitä minä itse haluan.

Nyt saan työssäni auttaa muita löytämään tien ulos riippuvuuden vankilasta. Minun tehtäväni on toimia peilinä läheishoidossa sekä läheisviikonlopuissa ja auttaa siten riippuvaisten läheisiä näkemään kuinka riippuvuudet ovat vaikuttaneet heihin.

Johdan Maivitan toimintaa ja kehitän sitä yhdessä henkilökunnan kanssa.

Saatuani viimein, 11 vuotta sitten, Minnesota-mallisesta hoidosta avun riippuvuuteeni (viina, bentsot, opiaatit) elämäni alkoi uudelleen. Sairauden tuoma vääristynyt tunnemaailma ja haitalliset toimintamallit olivat estäneet minua elämästä ja aiheuttaneet kärsimystä niin itselleni, kuin läheisillenikin. Hoidon myötä ymmärsin myös, että rahapelaaminen ei minulle sovi. Se aiheutti aivan samanlaisia ahdistavia tunnetiloja kuin päihteiden käyttökin.

Tänään saan elää raittiina ja sopusoinnussa itseni kanssa. Tämän, huikean ja haastavankin elämänpituisen matkan tuomia kokemuksia käytän hyödyksi työssäni. Saan antaa muille sitä, mitä minulle aikoinaan annettiin.

Minnesota-mallinen päihdehoito, juuri täällä Maivitassa mullisti elämäni vuonna 2019 - ja mitä parhaimmalla tavalla. Minusta tuntui, että sain elämäni takaisin. Olin päihderiippuvainen monta vuotta ja vähitellen elämästäni katosivat elämänilo ja värit. Tajusin, että asioiden on pakko muuttua. Aloitettuani päihdekuntoutuksen muutos oli ihmeellinen: koko ajatusmaailmani tervehtyi ja tunsin, että olen jälleen vapaa. Aloin opiskella sosiaalialaa ja sain rakennettua uudelleen läheiset suhteet perheeseeni.

Tänään olen kiitollinen siitä, että saan olla raitis ja tehdä unelmieni työtä auttaen riippuvuussairauden kanssa kamppailevia ihmisiä.

Oman läheisen kohtaaminen läheisviikonlopussa oli minulle käänteentekevä kokemus. Sain kertoa ääneen miltä hänen juomisensa oli minusta tuntunut. Mutta mikä parasta, tajusin samalla, että minusta oli vuosien saatossa tullut jotain mitä en halunnut olla, omavoimainen, vakava ja yksinäinen. Hakeuduin Minnesota-malliseen läheishoitoon, jossa sain ymmärryksen riippuvuussairaudesta. Minun ei tarvinnut enää tuntea häpeää. Pikkuhiljaa onnistuin irrottautumaan myös syyllisyyden tunteista ja jatkuvasta suorittamisesta. Ilo, luottamus ja aito nautinto palasivat elämääni!

Läheishoito, vertaistuki ja rehellisyys itselleni ovat mahdollistaneet toipumisen läheisriippuvuudesta. Kaikkea kokemaani voin nyt ilolla ja häpeilemättä jakaa ohjaajan työssä.

Vuosien ajan yritin ihan kaikkea, että pääsisin irti viinasta. Olo oli niin hirveä, että halusin vain kuolla. Eräänä torstaina googletin "alkoholismin hoito". Löysin Minnesota-hoidon ja luin sairauskäsitteestä. Matkalla ajattelin, että hoidossa minulle opetetaan kuinka kestäisin kauheita olotilojani. Perillä hoidossa ymmärsin miten puutteellinen minun todellisuudentajuni oli, ja että kauheat olotilat häipyvät raittiuden myötä.

Lapsilleni olen tänäänkin kiitollinen siitä, että he läheisviikonlopussa kertoivat minulle miltä heistä minun juomiseni oli tuntunut. Niitä tunteita en enää halua aiheuttaa heille. Matka itseni luokse jatkuu vieläkin. Tarvittaessa olen apuna hoitolaitoksen arjessa.