Päihdekuntoutukseen lähtiessäni, 9 vuotta sitten, elämässäni olivat kaikki ulkoiset puitteet kohdillaan, perhe, asunto, autoja sekä voittoa tuottava yritys. Silti sisälläni asui synkkyys ja epätoivo. Minnesota-mallisessa hoidossa oivalsin, että jatkuvasti kontrollistani karannut juominen oli pahan oloni aiheuttaja.

Vuosikymmeniä olin myös harrastanut uhkapelejä. Pelasin aivan kuten joinkin, salaa ja jatkuvasti enemmän. Panoksien kasvaessa tappiotkin kasvoivat ja henkinen olotilani paheni, aivan kuten juodessanikin.

Tänään olen kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on ja vapaudestani valita. Saan tehdä upeaa työtä, jossa voin ohjata kaltaisiani kohti laadukasta elämää.

Käytin 9 vuotta päihteitä. Olin ylimielinen ja henkisesti väkivaltainen. Äitini pelkäsi vastata puhelimeen, koska hän tiesi, että huudan tai käsken. Menin pohjaan asti ennen kuin tajusin eläväni pelkojeni kautta. Myös läheiseni elivät pelossa. Huumeiden avulla yritin paeta itseäni ja omia tunteitani, joita en osannut enkä halunnut käsitellä.

Hoidossa opin kohtaamaan itseni, pelkoni ja vajavaisuuteni. Opin kuuntelemaan ja arvostamaan itseäni ja raitistuin. Nyt jaan omia kokemuksiani toisille ja teen kaikkeni, että Maivitassa on rauhallista ja turvallista potilaiden keskittyä hoitoon.

Juuri tänään olen paras versio itsestäni. Matka jatkuu.

Oman läheisen kohtaaminen läheisviikonlopussa oli minulle käänteentekevä kokemus. Sain kertoa ääneen miltä hänen juomisensa oli minusta tuntunut. Mutta mikä parasta, tajusin samalla, että minusta oli vuosien saatossa tullut jotain mitä en halunnut olla, omavoimainen, vakava ja yksinäinen. Hakeuduin Minnesota-malliseen läheishoitoon, jossa sain ymmärryksen riippuvuussairaudesta. Minun ei tarvinnut enää tuntea häpeää. Pikkuhiljaa onnistuin irrottautumaan myös syyllisyyden tunteista ja jatkuvasta suorittamisesta. Ilo, luottamus ja aito nautinto palasivat elämääni!

Läheishoito, vertaistuki ja rehellisyys itselleni ovat mahdollistaneet toipumisen läheisriippuvuudesta. Kaikkea kokemaani voin nyt ilolla ja häpeilemättä jakaa ohjaajan työssä.

Vuosien ajan yritin ihan kaikkea, että pääsisin irti viinasta. Olo oli niin hirveä, että halusin vain kuolla. Eräänä torstaina googletin "alkoholismin hoito". Löysin Minnesota-hoidon ja luin sairauskäsitteestä. Matkalla ajattelin, että hoidossa minulle opetetaan kuinka kestäisin kauheita olotilojani. Perillä hoidossa ymmärsin miten puutteellinen minun todellisuudentajuni oli, ja että kauheat olotilat häipyvät raittiuden myötä.

Lapsilleni olen tänäänkin kiitollinen siitä, että he läheisviikonlopussa kertoivat minulle miltä heistä minun juomiseni oli tuntunut. Niitä tunteita en enää halua aiheuttaa heille. Matka itseni luokse jatkuu vieläkin. Tarvittaessa olen apuna hoitolaitoksen arjessa.