Iinan tarina

Tempauduin pelien maailmaan jo lapsena. Muistan salaiset bingoreissut isän kanssa ja korttipeli-illat sukujuhlissa. Erityisesti minua viehätti se jännityksen tunne, joka pelaamiseen ympärillä tuntui olevan.

Nuorena pelaaminen oli vielä harmitonta viihdettä. Lotto, arvat ja pelikoneista saadut pienet voitot ilahduttivat. Vuonna 2015 kaikki muuttui. Pelitililleni oli ilmestynyt iso kenovoitto. Siitä ei suinkaan alkanut helppo ja huoleton elämä, vaan todellinen alamäki. Minulta kului pelaamiseen yhä enemmän rahaa ja tappiot kasvoivat. Tein kaiken salaa. Kun rahat hupenivat, yritin pitää kulisseja pystyssä ottamalla pikavippejä. Kahdessa vuodessa olin pelannut voittopotin, kerryttänyt velkaa pikavipeillä 100 000 euroa ja ottanut puolison nimiin ison lainan, josta sain myöhemmin petostuomion. Häpeä oli valtava, mutta en silti myöntänyt tarvitsevani apua. Ongelmani salattiin ja se osaltaan mahdollisti pelaamisen ja rahan lainaamisen jatkamisen.

Lopulta olin niin solmussa, että kuolema tuntui ainoalta ratkaisulta. Siitä hetkestä tuli kuitenkin lopun sijasta uuden elämän alku. Päätin soittaa itselleni apua ja jäin henkiin. Osastohoidon jälkeen lääkäri ehdotti minulle minnesota-mallista hoitoa peliriippuvuuteen. Sain maksusitoumuksen Maivitaan, jonne en aluksi rahapeliriippuvaisena tuntenut kuuluvani. Kun kuulin potilastovereiden koskettavia elämäntarinoita, ymmärsin kohdanneeni vertaisiani. Sen jälkeen en ole enää ollut yksin. Terapian ja yhteisön tuen avulla olen kyennyt hyväksymään menneisyyteni ja päästämään irti häpeästä. Tänä päivänä olen iloinen siitä, että saan elää, opiskella sosionomiksi ja olla tukena muille riippuvaisille toipumisen tiellä.